22.1. 2016 suoritti Oulun yliopistossa tohtorinväitöksen Raija Kerätär opponenttinaan Pekka Vuorinen ja aiheena pitkäaikaistyöttömien työkyky, kuntoutus ja sairastaminen. Monimenetelmällisen tutkimuksen (sekä laadullinen että määrällinen) lähteeinä pitkäaikaistyöttömiä Kainuusta ja Paltamosta ja otannassa yli kuuden kuukauden työttömyydestä kärsiviä kansalaisia.em alueilta. Arvioinnissa käytetty sekä biomedikaalista että biopsykososiaalista menetelmää, joista viimemainittua Keräsen mukaan pitäsi huomioida enemmän pitkäaikaistyöttömisen kuntoutustarvetta ajatellen. Muutamia poimintoja väitöskirjasta;
*Työttömistä on jopa 27% täysin työkyvyttömiä, usein mielenterveysongelmien takia
*n 20% voisi saavuttaa työkyvyn vasta kuntoutuksen jälkeen
hälyttävä' luku on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu vsta 2008 ( koko maassa n 40.000 ---vuoteen 2015 jolloin jo 100.000 henkilöä!
työttömyy - heikkoterveys - huono koulumenetys kytkeytyväät yhteen tässä tutkimuksessa.
Tähän mennessä KELAn, THL:N ja eläkevakuutusyhtiöiden intressit tutkia toimintakykyä on rajoittunut biomedikaaliseen näkökulmaan, mutta Kerättären tutkimuksen mukaan olisi tärkeää myös huomioida ne biopsykososiaaliset juuret josta toimintakyvyn vajaus voisi johtua.
Tutkimuksessa mainitaan myös työkyvyn kaksi erilaista käsitettä (TEngland 2011, sovellettuna) missä tereveyteen on liitettävä myös se ammatillinen kompetenssi mitä tietyn työn suorittaminen vaatii, sekä ammattikohtaisesti ominaisuudet kutn kärsivällisyys tai rohkeus., työn sietäminen ja suorittaminen kuten ko. ammattiryhmän työntekijät yleensä. Pelkkä "yleinen työkyky" on siis vielä muunneltava ammattikohtaiseksi ja tässä piilevät ongelmat.
Kappaleissa 8.1 - tulokset ja pohdinta, Kerätär huomioi mielenterveysongelmien ja huonon koulumenestyksen linkittyvän läheisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että työttömät käyttävät myös normivestöä vähemmän terveyspalveluja, joihin syynä yleisimmen on palvelujen luotettavuuden kyseenalaistaminen.
Työttömyys ja mielenterveys kulkevat käsi kädessä muodostaen tietyn oravanpyörän jo kouluajoistalukien; jos nuori henkilö on jopa alle puoli vuotta työttömänä, tämä vaikuttaa hänen mielenterveyteensä jonka horjuminen taas suoraan on sidoksissa työnsaantiin. (Strandh ym 2014) Yleisesti ottaen heikko terveydentila huonontaa työnsaantimahdollisuuksia (Paul & Moser 2009)
Nuorten syrjäytyneiden (15-29v) luvut ovat traagista luettavaa: tilastot vlta 2010 kertovat n 51.000 nuoren joukosta löytyvän työttömiä n 18.000 mutta loput 32.000 jotka puuttuvat ikäluokien opinto- työllisyys tai muista taulukoista ovat useimmiten jo syrjäytyneitä.
Väitöskirjansa lopuksi Keränen heittää muutaman mielenkiintoisen kysyyksen:
1) Onko erikoistuminen ja pirstaloituminen so- ja te huollossa hukkaamassa keinot ihmisen kokonaisvaltaiseen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioimiseen ja tukitoimien yksilöllistämiseen?
2) Mikä on nykymuotoisten terveyspalvelujen osuus syrjäytymisessä?
3) Ovatko palvelut vain niille, jotka niitä osaavat aktiivisesti vaati?
Etenkin viimeisin kysymys liikuttaa läheltä oppimisvaikeuksista kärsiviä, eli usein uuri niitä pitkäaikaistyöttömiä joiden koulut ovat jääneet kesken tai kouluttamutuminen ob ollut todella hankalaa.Monialaista informaatiota myös työnhakijan koulutushistoriasta työhistorian lisäksi voisi auttaa löytämään oikeat keinot kuntoutukseen myös pitkäaikaistyöttömille nuorille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti