Kinnusen mukaan nuorilta itseltään voi kysyä, mitä he ajattelevat ja tuntevat, mutta hän myös painottaa, että vastauksen saaminen edellyttää taitoa kohdata nuori ja luoda luottamuksellinen suhde nuoreen. Mielenterveyden lähtökohdat ovat tunne-elämän ja ajattelun alueella ja mikäli nuori ei saa apua silloin, kun ja jos hänen tunne- ja ajattelumaailmansa kehittyy epäsuotuisaan suuntaan, hän päätyy ratkaisemaan ongelmiaan omin keinoin, esimerkiksi päihteiden käytön aloittamisella. Varhaisen puuttumisen mallia pitäisi siirtää riskikäyttäytymisestä ja riskiryhmistä nuorten mielenterveyden vahvistamiseen vahvistamalla nuorten omavoimaisuutta, kykyä selviytyä erilaisista haasteista ja ehkäistä ongelmien syntymistä. (Kinnunen 2011, 6)
Lähde: Nuoruudesta kohti aikuisuutta - varhaisaikuisen mielenterveys ja siihen yhteydessä olevat ennakoivat tekijät , Kinnunen 2011 http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8624-1
Luokan/ oppilaitoksen ulkopuolista apua tarvitaan ainakin silloin, kun
- opiskelija ilmaisee itse avuntarpeen.
- psyykkinen oire (esim. masennus) on jatkunut pitkään.
- mieliala laskee voimakkaasti (elämänhalu kadonnut, alavireisyys).
- mielialan nousee voimakkaasti (kiihottunut, levoton, epärealistinen).
- opiskelija eristäytyy.
- opiskelija on sekava ja realiteetintaju on häiriintynyt.
- opiskelijalla on runsaasti poissaoloja, opinnot eivät edisty.
- opiskelija valittaa erilaisia psykosomaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä).
- opiskelija on voimakkaan apaattinen ja välinpitämätön.
- opiskelija on itsetuhoinen (uhkailee suorasti tai epäsuorasti kuolemalla).
Lähde: Jokinen Anu, Rentola Liisa, Eskola Seija, 2008, Psyykkistä tukea tarvitsevan
opiskelijan opetus ja ohjaus ammatillisessa oppilaitoksessa Opas opettajille ja opiskelijahuollon työntekijöille, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus www.validia-ammattiopisto.fi/wp-content/uploads/2014/04/Psyykkinen_tuki.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti