Pitkäaikaistyöttömien syrjäytyminen ja yhteys oppimisvaikeuksiin

22.1. 2016 suoritti Oulun yliopistossa tohtorinväitöksen Raija Kerätär opponenttinaan Pekka Vuorinen ja aiheena pitkäaikaistyöttömien työkyky, kuntoutus ja sairastaminen. Monimenetelmällisen tutkimuksen (sekä laadullinen että määrällinen) lähteeinä pitkäaikaistyöttömiä Kainuusta ja Paltamosta ja otannassa yli kuuden kuukauden työttömyydestä kärsiviä kansalaisia.em alueilta. Arvioinnissa käytetty sekä biomedikaalista että biopsykososiaalista menetelmää, joista viimemainittua Keräsen mukaan pitäsi huomioida enemmän pitkäaikaistyöttömisen kuntoutustarvetta ajatellen. Muutamia poimintoja väitöskirjasta;
*Työttömistä on jopa 27%  täysin työkyvyttömiä, usein mielenterveysongelmien takia
*n 20% voisi saavuttaa työkyvyn vasta kuntoutuksen jälkeen

hälyttävä' luku on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu  vsta 2008 ( koko maassa n 40.000 ---vuoteen 2015 jolloin jo 100.000 henkilöä!
työttömyy - heikkoterveys - huono koulumenetys kytkeytyväät yhteen tässä tutkimuksessa.
Tähän mennessä KELAn, THL:N ja eläkevakuutusyhtiöiden intressit tutkia toimintakykyä on rajoittunut biomedikaaliseen näkökulmaan, mutta Kerättären tutkimuksen mukaan olisi tärkeää myös huomioida ne biopsykososiaaliset juuret josta toimintakyvyn vajaus voisi johtua.
Tutkimuksessa mainitaan myös työkyvyn kaksi erilaista käsitettä (TEngland 2011, sovellettuna) missä tereveyteen on liitettävä myös se ammatillinen kompetenssi mitä tietyn työn suorittaminen vaatii, sekä ammattikohtaisesti ominaisuudet kutn kärsivällisyys tai rohkeus., työn sietäminen ja suorittaminen kuten ko. ammattiryhmän työntekijät yleensä. Pelkkä "yleinen työkyky" on siis vielä muunneltava ammattikohtaiseksi ja tässä piilevät ongelmat.
Kappaleissa 8.1 - tulokset ja pohdinta, Kerätär huomioi mielenterveysongelmien ja huonon koulumenestyksen linkittyvän läheisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että työttömät käyttävät myös normivestöä vähemmän terveyspalveluja, joihin syynä yleisimmen on palvelujen luotettavuuden kyseenalaistaminen.
Työttömyys ja mielenterveys kulkevat käsi kädessä muodostaen tietyn oravanpyörän jo kouluajoistalukien; jos nuori henkilö on jopa alle puoli vuotta työttömänä, tämä vaikuttaa hänen mielenterveyteensä jonka horjuminen taas suoraan on sidoksissa työnsaantiin. (Strandh ym 2014) Yleisesti ottaen heikko terveydentila huonontaa työnsaantimahdollisuuksia (Paul & Moser 2009)
Nuorten syrjäytyneiden  (15-29v) luvut ovat traagista luettavaa: tilastot vlta 2010 kertovat n 51.000 nuoren joukosta löytyvän työttömiä n 18.000 mutta loput 32.000 jotka puuttuvat ikäluokien opinto- työllisyys tai muista taulukoista ovat useimmiten jo syrjäytyneitä.
Väitöskirjansa lopuksi Keränen heittää muutaman mielenkiintoisen kysyyksen:
1) Onko erikoistuminen ja pirstaloituminen so- ja te huollossa hukkaamassa keinot ihmisen kokonaisvaltaiseen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioimiseen ja tukitoimien yksilöllistämiseen?
2) Mikä on nykymuotoisten terveyspalvelujen osuus syrjäytymisessä?
3) Ovatko palvelut vain niille, jotka niitä osaavat aktiivisesti vaati?

Etenkin viimeisin kysymys liikuttaa läheltä oppimisvaikeuksista kärsiviä, eli usein uuri niitä pitkäaikaistyöttömiä joiden koulut ovat jääneet kesken tai kouluttamutuminen ob ollut todella hankalaa.Monialaista informaatiota myös työnhakijan koulutushistoriasta työhistorian lisäksi voisi auttaa löytämään oikeat keinot kuntoutukseen myös pitkäaikaistyöttömille nuorille!

Milloin opiskelija on opiskelukuntoinen?

Opiskelukuntoisuuden tunnistaminen
Kinnusen mukaan nuorilta itseltään voi kysyä, mitä he ajattelevat ja tuntevat, mutta hän myös painottaa, että vastauksen saaminen edellyttää taitoa kohdata nuori ja luoda luottamuksellinen suhde nuoreen. Mielenterveyden lähtökohdat ovat tunne-elämän ja ajattelun alueella ja mikäli nuori ei saa apua silloin, kun ja jos hänen tunne- ja ajattelumaailmansa kehittyy epäsuotuisaan suuntaan, hän päätyy ratkaisemaan ongelmiaan omin keinoin, esimerkiksi päihteiden käytön aloittamisella. Varhaisen puuttumisen mallia pitäisi siirtää riskikäyttäytymisestä ja riskiryhmistä nuorten mielenterveyden vahvistamiseen vahvistamalla nuorten omavoimaisuutta, kykyä selviytyä erilaisista haasteista ja ehkäistä ongelmien syntymistä. (Kinnunen 2011, 6)
Lähde: Nuoruudesta kohti aikuisuutta - varhaisaikuisen mielenterveys ja siihen yhteydessä olevat ennakoivat tekijät , Kinnunen 2011 http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8624-1  

Luokan/ oppilaitoksen ulkopuolista apua tarvitaan ainakin silloin, kun  

• opiskelija ilmaisee itse avuntarpeen.  
• psyykkinen oire (esim. masennus) on jatkunut pitkään.  
• mieliala laskee voimakkaasti (elämänhalu kadonnut, alavireisyys).  
• mielialan nousee voimakkaasti (kiihottunut, levoton, epärealistinen).  
• opiskelija eristäytyy.  
• opiskelija on sekava ja realiteetintaju on häiriintynyt.  
• opiskelijalla on runsaasti poissaoloja, opinnot eivät edisty.  
• opiskelija valittaa erilaisia psykosomaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä).  
• opiskelija on voimakkaan apaattinen ja välinpitämätön.  
• opiskelija on itsetuhoinen (uhkailee suorasti tai epäsuorasti kuolemalla).

Lähde: Jokinen Anu, Rentola Liisa, Eskola Seija, 2008, Psyykkistä tukea tarvitsevan

opiskelijan opetus ja ohjaus ammatillisessa oppilaitoksessa Opas opettajille ja opiskelijahuollon työntekijöille, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus www.validia-ammattiopisto.fi/wp-content/uploads/2014/04/Psyykkinen_tuki.pdf