Ahdistuneisuus

Ahdistuneisuus on toiminnallista ja subjektiivista haittaa aiheuttava häiriö. Erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ova yleisimpiä nuoruusiän psyykkisiä häiriöitä. Ne kestävät pitkään ja toistuvat ja voivat muuttaa muotoaan. (Strandholm & Ranta, 2014.)

Oireilu ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen

Psyykkiset oireet

• Pelkotilat
• Paniikki tai kauhu
• Katastrofi- tai huoliajatukset
• Epävarmuus itsestä ja omasta osaamisesta
• Pakkomielteet
• Itsemurha-ajatukset

Keholliset oireet

• Sydämen hakkaaminen
• Hikoilu
• Päänsärky
• Huimaus
• Vatsaoireet ja pahoinvointi
• Selkä- ja nivelkivut
• Hengenahdistus

Käyttäytymisoireet

• Välttäminen, varsinkin epämieluisten tilanteiden välttäminen -> lintsaaminen
• Turvakäyttäytyminen, jolloin nuori turvautuu ahdistavassa tilanteessa johonkin tuttuun ja turvalliseen tapaan
• Keskittymiskyvyn puute
• Tuskaisuus
• Päihteiden käyttö

Miten ohjata/tukea ahdistuneisuudesta kärsivää nuorta

• Avoin ja rauhallinen keskusteluyhteys nuoren kanssa
• Kuuntelu ja todesta ottaminen, hienovaraisuus
• Yksilöllisyyden huomioiminen
• Nuorella syytä olla hoitokontakti
• Koulussa hyvä tietää ahdistuneisuuden aiheuttajat ja suunnitella ahdistusta aiheuttavat tilanteet jo ennakolta

• 
  Kuva kirjasta Nuorten mielenterveyshäiriöt. Kuvassa on tietoisku ahdistuneisuudesta.
  
  
  
  Kuva kirjasta Nuorten mielenterveyshäiriöt. Kuvassa ahdistuneisuushäiriön jaottelu ja yleisyys.
  
  
  Lähteet:
  Hietaharju, P. & Nuuttila P. 2012. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: SanomaPro Oy
  Strandholm, T. & Ranta K. 2014. Ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt. Teoksessa Nuorten mielenterveys Marttunen, M., Huurre, T., Strandholm T. & Viialainen R. (toim.) Tampere: Suomen yliopistopaino, s. 17-40.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä vaihtelevat depressio- ja maniavaiheet. Mieliala vaihtelee masennuksesta äärimmäiseen aktiivisuuteen. Näiden jaksojen välillä voi olla oireettomia jaksoja. (Hietaharju ym. 2012, 46-47.)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on krooninen ja uusiutuu herkästi, hoitokeinoina käytetään lääkehoitoa ja terapiaa. (Hietaharju ym. 2012, 50.)

Oireilu ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen

• Depressiojakson oireet samat kuin masennustilassa
• Maniajakson oireita: puheliaisuus, toimeliaisuus, fyysinen rauhattomuus, kiihtynyt ajatustoiminta, sosiaalinen ja seksuaalinen holtittomuus, vähentynyt unentarve, uhkarohkeus ja vastuuton käytös

Koulussa ja työssä

• Käytös vaihtelee äärimmäisestä tehokkuudesta poissaoloihin.
• Opiskelija tuntuu kykenevän parhaina jaksoina mihin tahansa ja venyy äärimmäisiin suorituksiin.
• Työelämässä menestystä maniajaksoilla, depressiojaksoilla ei välttämättä kykene nousemaan ylös vuoteesta.

Miten ohjata/tukea kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää nuorta

• Työtaakan realisointi yhdessä opiskelijan kanssa
• Hyödynnetään osaltaan maniajakson tehokkuutta
• Tukea ja tietoa työssäoppimiseen
• Yhteydensaanti depressiojaksoilla tärkeää
• Normaalin arkirytmin säilyttäminen

Hietaharju, P. & Nuuttila P. 2012. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: SanomaPro Oy

Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan vakavia, varhaiskehityksen psyykkisiä häiriöitä, jotka ovat usein pitkäaikaisia. Henkilö toistaa samoja käyttäytymismalleja ja käyttää varhaiskehityksen ahdistuksen hallintakeinoja. Pettymysten käsittely on kehittymätöntä.

Arvioiden mukaan 5-15 % aikuisväestöstä kärsii persoonallisuushäiriöistä ja määrän on todettu kasvavan. (Heikkinen-Peltonen ym. 2014, 133; Hietaharju ym. 2012, 53.) 

Persoonallisuushäiriöt voidaan ryhmitellä Hietaharjun ym. (2012, 54) mukaan seuraavasti:

• eristäytyvä, paranoidinen ja psykoosipiirteinen persoonallisuus
• huomionhakuinen, asosiaalinen, narsistinen ja epävakaa persoonallisuus
• estynyt, vaativa ja passiivis-vihamielinen persoonallisuus

Oireilu ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen

• ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä, sopeutumattomuus
• impulssien hallinta
• itsensä ja muiden toiminnan tulkinnan vaikeudet
• eivät tunnista itse ongelmien aiheuttajaa tai ongelmia
• ongelmat varhaislapsuudessa, kotona

Miten ohjata/tukea persoonallisuushäiriöistä kärsivää nuorta

• Keskustelu realistisesti 
  • yksilöllinen kohtaaminen ja eri toimintatapojen kokeilu

Lähteet: Heikkinen-Peltonen, R., Innamaa M. & Virta, M. 2014. Mieli ja terveys. Helsinki: Edita.

             Hietaharju, P. & Nuuttila P. 2012. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: SanomaPro Oy

Psykoottiset häiriöt

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa todellisuudentaju on häiriintynyt. Kyse voi olla kyvystä erottaa todelliset aistiärsykkeet mielikuvituksen tuotoksista. Ajattelu, havainnot sekä käsitykset omasta itsestä ja/tai ulkomaailmasta voivat olla häiriintyneitä. (Hietaharju ym. 2012, 58)

Skitsofrenia sinänsä ei ole psykoosi, mutta psykoosi voi laukaista skitsofrenian. Psykoosin laukaisijoina toimii usein myös huumeet, lähinnä kannabis. Psykoottinen henkilö on lääkärin tarpeessa ja voi olla myös vaarallinen ympäristölleen, usein joudutaan käyttämään nk. M1-lähetettä, että potilas saadaan hoitoon.

Oireilu ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen

• tunne-elämä ja käyttäytyminen muuttuvat
• energisyys tai vastaavasti apaattisuus
• tunnekokemusten heilahtelu: pelokkuus, kiihtyminen, ahdistuneisuus
• sosiaalinen kanssakäyminen, opiskelu ja työssäkäynti voivat vaikeutua
• vetäytymistä ihmissuhteista
• tunneköyhyys ja mielenkiinnon puute
• kuulo-, näkö- ja ajatusharhat
• masennus ja itsetuhoisuus, unihäiriöt
• kriisi, josta aiheutuu psykoosi

                                Kuva kirjasta Käytännön mielenterveystyö. 

Tämä mielenterveyden häiriö vaatii aina asiantuntevaa hoitoa, jossa psykoosi hoidetaan akuuttihoitona ja hoitoa jatketaan kuntoutuksena. (Heikkinen-Peltonen ym. 2014, 147) Koulussa on mahdollista tukea kuntoutusmuotoista opiskelua ja työssäoppimista, mikäli se on tilanteen kannalta mahdollista.

Nuorten lisääntynyttä psykoosiriskiä hoidettaessa on pidettävä keskeisenä normalisoiva, tukea antava ja realisoiva ote. (Tällä tarkoitetaan, että ennaltaehkäistään psykoosia hoitamalla ongelmaa, jonka nuori kokee itse keskeisimpänä uhkana psyykkiselle hyvinvoinnilleen. Ongelma on usein joko vakava masennustila tai jokin ahdistuneisuushäiriö.) Läheskään kaikki nuoret, joilla voidaan tunnistaa psykoosin ennakko-oireita, eivät sairastu siihen, jos väliintulo tapahtuu ajoissa esimerkiksi kognitiivisella psykoterapialla, (esimerkiksi niin, että psykoosialtis nuori oppii säätelemään ja hallitsemaan ulkoista ja sisäistä stressiä). (Kähkönen S, Karila I 2008, 388-390)

                                Kuva kirjasta Käytännön mielenterveystyö. Psykoosipotilas.

Lähteet:
Heikkinen-Peltonen, R., Innamaa M. & Virta, M. 2014. Mieli ja terveys. Helsinki: Edita.

Hietaharju, P. & Nuuttila P. 2012. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: SanomaPro Oy

Kognitiivinen psykoterapia, Kähkönen S, Karila I 2008

 Linkki “Tunnista psykoosi http://www.tehy.fi/tehy-lehti/2013/9-2013/tunnista-psykoosi/

Psykoosin pikaopas:  https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosin-pikaopas.aspx

Testaa tietosi psykoosista https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/tietovisat/Pages/Psykoosin-tietovisa.aspx